Kun puhutaan taiteesta, huomio keskittyy usein maalaustaiteeseen, elokuvaan, musiikkiin, kirjallisuuteen, jopa tanssiin. Vaikka nykypäivänä valokuvaus on laaja taiteen ala, sillä sen harrastus on yleistynyt kännyköiden kameroiden laadun parantuessa, kun melkein jokainen voi olla oman elämänsä valokuvaaja, ovat ammattilaiset kuitenkin asia erikseen. Ammattimainen valokuvaaja voi erikoistua tiettyihin teemoihin. Jotkut kuvaavat ihmisiä, toiset eläimiä. Toiset taas kuvaavat urheilua. Onko urheilun valokuvaaminen taidetta? Voiko urheilua siis kutsua taiteeksi? Miksi urheilijoita halutaan kuvata ammattimaisesti?
Harrastuksista taidetta
Valokuvaus on laajalle levinnyt harrastus. Kun kävelee vilkkaalla kadulla, näkee ainakin muutaman ihmisen kuvaavan jotain kännyköillään. Kamera kulkee luonnollisesti aina mukana, ja koska kameran laatu kännyköissä on parantunut, saa kuvat näyttämäänkin usein hyvältä, ainakin oikeanlaisella rajauksella. Ihmiset kuvaavat perhetapahtumien ja juhlailtojen lisäksi nykyään luontoa, leivonnaisia tai vaikkapa lemmikkejä. Useat kameran omistajat ilmoittautuvat pientä maksua vastaan kuvaamaan häihin ja muihin tapahtumiin. Ammattivalokuvaus on kuitenkin eri luokkaa. Kyllähän eron usein helposti huomaa verrattaessa tavallisen harrastelijan sosiaalisen median otoksia, ammattilaisen tarkkaan harkittuihin ja käsittelyohjelman läpikäyneisiin kuviin. Koska valokuvaus on luovaa ja vaatii tarkkaa silmää, herää kysymys, miksi joku haluaa erikoistua urheiluvalokuvaukseen.
Urheilussa ihmisiä kiehtoo useat asiat. Urheilukin on laajalle levinnyt harrastus, jota voi omalla porukalla tai yksinkin treenailla. Urheilijat saavat hyvän olon hormoneja kehoonsa ja edistävät omaa terveyttään. Ammattiurheilijat taas luovat kehostaan työkalun, jonka avulla he tienaavat elantonsa. Pitkälle menestyneet urheilijat voivat ansaita hyvinkin rahaa. Urheilua katsoessa taas ihmiset usein ottavat puolia, lyövät vetoa, jännittävät suosikkinsa puolesta. Urheilun etuina on myös yhteenkuuluvuuden tunne. Kun Leijonat voittaa maailmanmestaruuden, lähtee koko Suomen ujo kansa torille. Urheilu yhdistää. Urheilua on miellyttävää katsoa, mutta mistä lähtee ajatus sen tallentamiseen filmille?
Urheiluvalokuvaus
Urheiluvalokuvauksen keskeinen tarkoitus on kuvata urheilutapahtuma tai -suoritus niin, että se välittää jonkin tunteen. Koska urheilussa liikutaan koko ajan, on oikean kuvan saaminen kiinni vain sadasosasekunneista. Kun sitten kuvaaja onnistuu nappaamaan otoksen, joka sisältää tarinan, tunteen, joka ikuistaa oikean hetken, saa siitä suurta nautintoa. Urheiluvalokuvaajalta vaaditaan tarkan silmän ja sorminäppäryyden lisäksi tilannetajua. Lajin tuntemus auttaa ennakoidessa kuvioita ja tilanteita. On helpompi kuvata pelaajaa, jos pystyy jotenkin arvioimaan, mihin suuntaan hän seuraavaksi pongahtaa. Parhaimmillaan urheilun valokuvaaja pystyy taltioimaan koko urheilutapahtuman fiiliksen. Yleisön ilmeistä pelaajien tarkkaavaisuuteen, iloon tai suruun. Miltä urheilija näyttää heti onnistumisen jälkeen, entä epäonnistumisen? Valokuvaaja ikuistaa aitoja tunteita. Myös keskeinen teema urheilun valokuvauksessa on nopeus. Kuvaajan on oltava salamannopea halutessaan saada jonkin hetken ikuistettua. Liika vartominen ja täydellisyyden etsiminen vie tilanteet ohi hujauksessa. Urheilukuvaajalta vaaditaan aivan uniikkeja taitoja, sekä tietysti mielenkiintoa urheilua ja kyseistä lajia kohtaan.
Jääkiekko
Kun urheiluvalokuvauksessa puhutaan tarvittavan nopeutta, saa odotukset tuplata, kun kuvataan jääkiekkoa. Jääkiekko on erittäin nopea laji kiekon liukuessa pitkin kenttää kuin vailla fysiikan lakeja. Pelaajat säntäilevät ympäriinsä uskomattomalla nopeudella. Tästä syystä laji onkin erittäin mielenkiintoinen. Useat jääkiekon valokuvaajat lyövätkin vetoa sivustolla Unibet jääkiekko Vedonlyonti samoista tapahtumista ja peleistä, joissa ovat kuvaamassa. Lisäähän se mielenkiintoa työtä kohtaan.
Jääkiekon kuvaaminenko taidetta?
Urheilukuvaajalle mukava haaste on saada niinkin nopeasta lajista, kuin jääkiekosta aitoja kuvia. Kuva, joka ei ole heilahtanut, jossa näkyy pelin herättämiä tunteita, kertoo tilanteista paljon. Usein muistellessa vanhoja maailmanmestaruuksia tai muita suuria urheiluhetkiä, palataan tarkastelemaan tilaisuudessa napattuja valokuvia. Nämä kuvat kertovat sen, miltä paikan päällä on tuntunut. Kun näkee raavaiden pelaajien halaavan toisiaan palkinto kourassa, ilon kyyneleet silmänurkissa, voi samaistua heidän tunteisiinsa. Voi uudelleen elää upeita muistoja. Myös pelin tiimellyksessä otetut valokuvat ovat onnistuessaan mahtavia esimerkkejä pelin kulusta. Näkyykö hikeä? Näkyykö tuskaa? Parhaimmillaan jääkiekon, ja minkä tahansa urheilun syövereissä otetut kuvat ovat jopa taidetta. Koska täydellisen urheilukuvan ottaminen vaatii taitoa, puhutaan lahjakkuudesta ja taidosta, joka on opittu vuosien myötä. Ja koska kuvat usein välittävät katsojille tunteita, täyttää se jo useita taiteen kriteerejä.
Kuvaus ja urheilu täydentävät toisiaan
Mitä olisi urheilutapahtuma ilman valokuvaajaa? Valokuvien kautta myös ihmiset, jotka eivät ole päässeet livenä seuraamaan tapahtumia, voivat saada osansa pelin tunnelmasta. Kun ihminen on vaikka lyönyt vetoa lempijoukkueensa puolesta, on jännittäminen kotona hieman nuivempaa kuin paikan päällä. Kun sitten onni osuu kohdalle, ja voittoja tulee, tuntuu mahtavalta seuraavana päivänä nähdä lehdessä kuva pelistä, ja tuntea kuin olisi ollut itsekin paikalla. Ja mikä parasta, valokuvien ja kuvaajien ansiosta urheilun suuria hetkiä voidaan tallentaa tuleville sukupolville.
