Taide luo taidetta. Usein eri alojen taiteilijat löytävät inspiraatiota omaan luomisprojektiinsa muista taiteenaloista. Kirjailijat ja maalarit kertovat usein löytävänsä innoituksen musiikista, säveltäjät taas saattavat inspiroitua jostain tarinasta ja kuvasta. Onkin mielenkiintoista, kuinka edelleen kyetään luomaan omaperäisiä taideteoksia, kun luulisi kaiken olleen jo nähty ja keksitty. Toki myös oman alan taide voi inspiroida. Voidaan lainata hieman sieltä täältä viattomasti ilman plagiointia. Ajatus siitä, että voi inspiroida jotakuta taiteilijaa, herättää tunteita, on käsittämättömän upea. Ja mikä parasta, myös museot lainaavat teoksia ja näyttelyitä toisilleen. Näin kuvataidekin saa näkyvyyttä ja pitää paikkaansa kiireisen maailman keskellä.
Näyttelyt inspiroivat näyttelyitä
Valokuvanäyttelyissä esille pääsevät valokuvat. Kuvataide on laaja taidemuoto. Valokuvatessakin kuvia voi ottaa useista eri aiheista aivan eri tavoin. Kaksi eri valokuvaajaa voivat kuvata tietyn tilateen aivan eri näkökulmin. Se onkin valokuvataiteen parhaimpia puolia, kuinka useita tapoja ihmisillä onkaan tarkastella maailmaa. Saman kuvaushetken näkeminen erilaisin lopputuloksin muistuttaa katsojaakin siitä, että täällä jokainen kokee elämän omien silmien läpi, omien kokemusten ja muistojen rikastuttamana. Emme koskaan voi katsoa täysin samojen linssien läpi.
Ruotsin erittäin tunnettu museo <a href=”https://svenska.yle.fi/artikel/2019/06/19/finlandsk-fotograf-bland-startnumren-nar-fotografiska-oppnar-filial-i-tallinn
”>Fotografiska on avannut haaramuseon Tallinnaan. Museon on povattu keräävän paljon sekä paikallisia, että turisteja ihailemaan valokuvanäyttelyitä. Näyttelyyn on valittu myös suomalaisen Pentti Sammallahden töitä, joka on erikoistunut viidenkymmenen vuoden uransa aikana aitoihin kuviin. Hän kutsuu itseään observoijaksi, sillä hän ei suunnittele kuvaustilanteita, vaan matkustaa pitkin ja poikin ja kun kuvauksellinen, upea hetki on silmien edessä, hän kuvaa sen ja luo siitä taidetta.
Alkuperäinen Fotografiska Tukholmassa avasi ovensa 2010, kun Jan ja Per Broman perustivat sen. Kun Tallinnan haaramuseon uudet vastaavat olivat käyneet museossa, heille oli jäänyt niin syviä tunnekokemuksia paikasta, että he halusivat luoda Tallinnaan samanlaisen paikan. Robert Mapplethorpe ja Maarja Loorents sanovat haluavansa taidegalleriansa olevat lämmin tapaamispaikka. Museon yhteydessä voi istua kahvittelemaan ja keskustelemaan taiteesta. Tämä onkin upea huomio, koska taidekokemusten jakaminen voi tuottaa monipuolisia keskusteluita. Oli katsojat sitten samaa tai eri mieltä, herättää hyvä taide tunteita ja ajatuksia, joten keskustelua kyllä riittää. Kun sille tarjotaan paikka saman katon alta kuin itse näyttely, ollaan jo pitkällä luomassa upeaa tilaa taiteenystäville. Gallerian vastaavilla onkin haaveita jatkaa haaramuseoita ympäri maailmaa ja miksei niille olisi tarvettakin. Taiteesta nauttivat henkilöt eivät koskaan saa tarpeekseen upeista tiloista kokea taidetta. Ja koska näyttelyt vaihtuvat, tarjoavat galleriat paikallisille asukkaillekin vaihtuvia kulttuurielämyksiä.
Valokuvanäyttelyt ovat moderninkin luonteen mieleen
Mikä valokuvanäyttelyissä sitten vetää ihmisiä puoleensa? Kysymys on laaja, eikä selkeää vastausta ehkä löydy. Sen läheisyyttä voi kuitenkin arvioida. Koska teknologian ihmekautena useimmilla meistä on mahdollisuu valokuvata, tuntuu kuvien katselu jotenkin tutulta. Myös se, että näkee jonkun olevan niin taitava tulkitseman kuvilla tunteita, aikakausia, elämyksiä tai vaikkapa kulttuurieroja, on ihailtavaa. Kuvista voi hakea mallia tai inspiraatiota omiin yritelmiin. Valokuvaus tuntuu usein helpommalta, kuin maalaustaiteen imitointi kotona harrastepohjalla. Taiteiden eroja ajatellaan, ja maalaus nähdään lahjakkaiden puuhana, kun taas valokuvaus asiana, jonka voi oppia. Oli syy näyttelyiden vetoavuuteen mikä hyvänsä, on onni, että näyttelyitä on saatavilla, ja taide on lähellä ihmistä.
